Historia

ALKUTAIVAL

Yhdistyksen (alkuperäinen nimi Kuntien Insinöörit ja Arkkitehdit r.y eli KIA) perustava kokous pidettiin Oulussa 14. 6. 1947 Suomalaisella klubilla. Perustajina olivat DI Eino Tiluksen puheenjohdolla DI Veli Rahikainen Helsingistä, Arkk. Alapeuso ja DI Vaahtoranta Tampereelta, DI Kaitila Porista, DI Kautto ja DI Toivola Lahdesta, DI Irjala Kokkolasta, DI Kumminen Turusta sekä DI Tuomi Joensuusta.

Alkuperäinen toiminta-ajatus, joka poikkeaa melkoisesti nykyisestä, oli kirjoitettu yhdistyksen sääntöihin seuraavasti:

"Yhdistyksen tarkoituksena on selvittää insinöörikunnan merkitystä kuntien taloudessa, valvoa jäsentensä taloudellisia ja ammatillisia etuja sekä edistää heidän yhteistoimintaansa ja ammatillista kehitystään. Näiden tarkoitusperien saavuttamiseksi yhdistys järjestää kokouksia ja valistustilaisuuksia, tekee esityksiä ja antaa lausuntoja asioista, jotka koskevat yhdistyksen toimialaa, sekä harjoittaa julkaisutoimintaa ja ryhtyy muihin ajankohtaisiin toimenpiteisiin."

Yhdistys sai 1. 2. 1951 vanhan neuvotteluoikeuslain mukaiset neuvotteluoikeudet. Kuntien ja kuntayhtymien kanssa käytiin neuvottelut erikseen kunkin kaupungin kanssa Kaupunkiliiton työnantajapuolen yhteiselimenä antaessa vain erilaisia suosituksia. Neuvottelut käytiin useimmiten paikallisten insinöörien ja arkkitehtien toimesta yhdistyksen antaessa valtakirjan ja tietoja muiden paikkakuntien tilanteesta. Työtaistelukeinona käytettiin useimmiten hakusaartoa, usein yhdessä Kunnallisvirkamiesliiton kanssa.

KEHITTYMISEN JA YHTEISTYÖN AIKA

Yhdistyksen työmarkkinatoiminta oli 1960-luvun puoliväliin asti melko laimeata insinöörien ja arkkitehtien palkkatason pysyessä melko korkeana.

Vuosikymmenen jälkipuoliskolla samanaikaisesti palkkatason alenemisen kanssa tuli esille kaavailuja kunnallisen alan neuvottelumenettelyn keskittämisestä suuremmille työnantaja- ja työntekijäpuolen yksiköille. Tällöin alettiin ymmärtää ammatillisen järjestäytymisen merkitys myös ylemmissä virkamies- ja toimihenkilöryhmissä. Tähän aikakauteen sijoittuvat ensimmäisten keskitettyjen tuloratkaisujen sopiminen ja ns. solidaarisen palkkapolitiikan alku.

Järjestöpuolella vuosikymmenen jälkipuolisko oli yhteistyön aikaa. Yhdistys oli mukana 1965 perustetussa Kunnallisten Viranhaltijain ja Toimihenkilöitten Neuvottelukunnassa. Lisäksi yhteistyötä harjoitettiin Suomen Rakennusinsinöörien Liiton (RIL). Kunnallisvirkamiesliiton (KVL) ja Suomen Teknillisen Seuran (STS) kanssa.

Yhteistyön pysyvimpiä muotoja oli Työsuhdeasiain valiokunnan perustaminen lokakuussa 1968 ja sen emojärjeston Tekniikan Alojen Valtakunnallisten Yhdistysten Neuvottelukunnan perustaminen seuraavana vuonna.

KIA:n oman toiminnan osalta voidaan mainita ensimmäisen rekisteröimättömän paikallisyhdistyksen perustaminen Helsinkiin. Nimekseen se sai KIA:n Helsingin Piiri.

JÄRJESTÖLLISEN ORGANISOITUMISEN AIKA

Kuntien Teknillisten Keskusliitto — hanketta ryhdyttiin herättelemään vuonna 1969. KIA järjesti jäsentensä keskuudessa mielipidetiedustelun tästä hankkeesta. Tuloksena oli, että 90 % vastanneista noin puolesta jäsenkunnasta kannatti KTK:n perustamista.

Hanke toteutui ja KTK perustettiin 17. 6. 1970 Rakennusmestarien Talolla Helsingissä KIA:n ollessa yhdessä opistoinsinöörien KI:n, KRL:n, silloiselta nimeltään Kunnalliset Rakennusmestarit sekä Kuntien Teknikkojen kanssa sen perustajajäseniä. Yhdistyksen hallituksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin DI Erkki Nuuttila Helsingistä, KIA:n jäsen.

Pontta yhteistyön tiivistämiselle antoivat uusi virkaehtolaki, jolla samalla lakkautettiin myös KIA:n osalta ns. vanhan neuvotteluoikeuskin mukaiset oikeudet neuvotella palkoista, sekä keskitetyt tuloratkaisut, joista tunnetuimpia vuoden 1970 UKK-ratkaisu.
Järjestökentän organisoituminen jatkui edelleen ja KIA:n kannalta seuraava merkittävä tapahtuma oli
KTK:n liittyminen STTK:n jäsenjärjestöksi 30. 8. 1972. Lisäksi 1970-luvun alkupuolta hallitsivat neuvotteluoikeuskysymys sekä diplomi-insinöörien ja -arkkitehtien järjestäytymiskysymykset.

Järjestöpuolella KIA:lle aiheuttivat ongelmia lähinnä ammatillisaatteellisten Suomen Arkkitehtiliiton suoraan sekä Suomen Teknillisen Seuran KAL:n kautta tapahtunut liittyminen Akavan jäsenjärjestöiksi. Tämän johdosta osa KIA:n jäsenistä tuli tahtomattaan kaksoisjärjestäytyneeksi. Sovitteluyritysten epäonnistuttua KIA:n jäsenet suorittivat joukkoeroamisen STS:stä vuoden 1976 lopussa.

NEUVOTTELUJÄRJESTELMÄN KEHITYS

Julkisilla aloilla kuntien ja valtion palveluksessa olevat tekniset vaativat neuvotteluteitse sopimusoikeuksia mutta työnantajat eivät tähän suostuneet ja seurauksena oli teknisten toimihenkilöiden lakon alkaminen 9.5.1973. Työtaistelu kesti lähes neljä viikkoa ja lakon lopettamissopimuksessa KTK sai muun muassa oikeuden yhtyä kunnallisen alan virkaehtosopimukseen.

Vuonna 1984 kuntien tekniset saivat yhdessä valtion teknisten kanssa pääsopijan oikeudet. Neuvottelutoiminta paikallis- sekä valtakunnan tasolla hoidettiin yhteisen neuvottelujärjestön STTK-J:n kautta. Ensimmäisen kerran sopimusoikeutta käytettiin kevään 1986 ns. toimihenkilötupon yhteydessä solmituissa virka- ja työehtosopimuksissa.

Eräiden vaiheiden jälkeen neuvottelut uudesta kuntapuolen pääsopimukset käynnistyivät 1990-luvun alussa. Tässä vaiheessa KTK asetti tavoitteekseen alakohtaisen, teknisten oman sopimuksen saamisen kuntapuolelle. Pitkien neuvottelujen jälkeen uusi kunnallinen pääsopimus allekirjoitettiin 13.1.1993. Teknisten Sopimuksen neuvotteluoikeudet olivat aluksi STTK-J:lla mutta siirrettiin uudelle neuvottelujärjestölle Kuntien Tekniikan ja Peruspalvelujen Neuvottelujärjestö KTN ry:lle.

KIA:sta KUNTA-TEK

Uuden Insinööriliiton perustaminen (UIL) ja KTK:n eroaminen STTK:sta 2006 ja liittyminen AKAVA:aan merkitsi KIA:lle luontevaa siirtymistä vuoden 2006 lopussa Akavan sisällä saman koulutuspohjan edunvalvonnasta vastaavaan järjestöön, Tekniikan Akateemisten Liittoon (TEK).

KIA ja TEK:n yhdistettyä voimansa on yliopistosta / korkeakoulusta valmistuville, kuntien palvelukseen, teknisiin tehtäviin siirtyville opiskelijajäsenille nyt ensimmäistä kertaa tarjolla selkeä väylä edunvalvonnan pariin.

TEK:n kuntasektori päätti 2008 keskittää kaikkien jäseniensä edunvalvonnan neuvottelujärjestö JUKO:on, jolloin KIA erosi neuvottelujärjestö KTN:stä. Poikkeuksen muodostavat ne paikkakunnat, jotka vuonna 2003 solmitun KTN-JUKO yhteistyösopimuksen perusteella ovat järjestäneet paikallisen edunvalvontansa KTN:n kautta. Samalla KIA siirsi toimintansa painopistettä paikallisen edunvalvontaan. Uudessa tilanteessa yhdistys edusti koko TEK:n kuntasektoria paikallistasolla, jolloin katsottiin järkeväksi luopua vanhasta perinteisestä nimestä ja vaihtaa se paremmin uutta tilannetta kuvaavaksi: Kuntatekniikan Akateemiset ry, josta käytetään nimeä Kunta-TEK.

Kunta-TEK on siis TEK:n sisällä toimiva itsenäinen, erityisesti paikallistoimintaan keskittyvä yhdistys, jossa hallintoa hoitaa puheenjohtajan johdolla 12-14-jäseninen johtokunta apunaan rahastonhoitaja ja pääsihteeri. Paikallista toimintaa harjoitetaan Espoon, Etelä-Karjalan, Helsingin, Keski-Suomen, Kuopion seudun, Lahden, Oulun, Porin, Tampereen, Turun ja Vantaan paikallisosastoissa. Tarkoituksena on kehittää paikallista toimintaa alueellisesti kattavammaksi hyödyntäen TEKin organisaation tarjoamia resursseja.

Neuvottelujärjestö KTN lopetti toimintansa neuvottelujärjestönä ja se liittyi JUKO:oon 2014. Siten TEKin kuntasektorin edunvalvonta siirtyi 100% Jukon luottamusmiehille.

PUHEENJOHTAJAT 1947 -